Löpinää liikenteestä 2 - Pyöräily on parasta

Blogin päivittämiseen tuli ikävän pitkä tauko, kun päädyin yllättäen käymään ns. oikeissa töissä. Oli kyllä tarkoitus pysyä sellaisista erossa vaaleihin asti, mutta näin ne tilanteet muuttuvat. Onneksi aika paljon on jo tehty. Yritän kuitenkin kirjoitella tänne ainakin pari kertaa viikossa tämän loppurypistyksen ajan.
 
Mutta asiaan, liikenteestä täytyy jatkaa, koska viimeksi sain kirjoitettua pelkästä ratikasta. Otetaan seuraavaksi suosikkiliikkumismuotoni pyöräily. Olen kovasti halunnut profiloitua pyöräilymyönteiseksi ehdokkaaksi, mutten ole oikein keksinyt miten. Olen tietysti allekirjoittanut Tampereen polkupyöräilijöiden teesit, mutta alleviivataan nyt asiaa vielä tässä blogissa.
​

​PPP – Pyörällä pitää päästä

Kuvan Jopo ei liity mihinkään.

​Hitto, olisi pitänyt tehdä tuosta vaalislogan. Ehkä sitten ensi vaaleihin. Minähän olen siis kotoisin Keski-Pohjanmaalta, missä tuntui ainakin minun nuoruudessani olevan tapana, että ainakin lapset ja nuoret kulkevat pyörällä joka paikkaan kesät talvet. Minä kuljin omat koulumatkani pyörällä toiselta luokalta lähtien. Olisin kulkenut jo ensimmäiseltä, mutta silloin asuimme lähes koulun vieressä. En muista koskaan kuulleeni, että esimerkiksi huonon kelin takia pitäisi jättää pyöräilemättä.
 
Tampereelle muutin 14 vuotta sitten, ja huomasin heti, että mentaliteetti oli erilainen. Ihmisillä oli kuulemma pyöräilykausi. Minulla se oli edelleen ympäri vuoden. Oleellisempi huomio oli kuitenkin, että Tampereella ei suhtauduttu pyöräilyyn mitenkään yleisen myönteisesti. Pyörätiet saattoivat katketa ihmeellisesti kesken kaiken, eikä niitä paikoitellen näkynyt mailla halmeilla. Ennen Hämeenkadun kokeilua pidin suorastaan riemastuttavan outona, että Keskustorin kohdalla oli kadun ainoa pyöräkaistan pätkä. Se oli tietenkin käyttökelvoton, koska siinä oli aina jalankulkijoita. Jostain syystä kaupungin pääkadun pyörätiet on ollut tapana lakkauttaa talveksi. Pohjanmaalla naurettaisiin. Olen myös nähnyt jalankulkijan tönäisevän (ilmeisesti liian lähelle tulleen) pyöräilijän kumoon, ja kuullut ainakin yhdestä tällaisen tilanteen aiheuttamasta kuolemantapauksesta.
 
Mutta se oli silloin, nyt on paljon paremmin. Vaikkei Tampere vieläkään ole hyvä – korkeintaan kelvollinen – pyöräilykaupunki, suunta on onneksi jo vuosia sitten kääntynyt positiiviseksi. Uusitun Hämeenkadun suunnitelma näyttää oikein hyvältä. Jospa vihdoin Hämpillä pyöräilystä tulisi sekä käytännöllistä että hyväksyttyä. Kumpaakaan se ei oikein ole ollut. Vähän niissä pyöräkaistoissa on kyllä mutkia, mutta se lienee käyttökelpoisin ratkaisu ratikka- ja bussipysäkkien kanssa.
 
Kaistat ovat yksi juttu, lisäksi tarvitaan tarpeeksi pyöräparkkeja. Sieltä täältä löytyvät pyörätelineet eivät ole keskustassa tätä päivää, vaan tarvitaan jykeviä kokonaisuuksia, joihin mahtuu suuri määrä pyöriä, ja vielä niin, että arvokkaan omaisuuden saa kunnolla rungosta kiinni rakenteisiin. Sekä pyöräkaistojen että –parkkien tarve koskee tietysti muitakin alueita kuin Hämeenkatua, mutta se on nyt välittömin huomion kohde. Pyöräkaistaverkoston pitäisi kattaa kaikki merkittävät alueet ihan siinä missä autoteidenkin.
​

---

​KKK – Kaistoja, kaistoja, kaistoja

​Oleellinen asia pyöräilyn tulevaisuuden hahmottamisessa on, että se pitää käsittää omaksi liikennemuodokseen. Se ei ole jalankulun kanssa samaan tilaan sopivaa kevyttä liikennettä. Tietysti on paikkoja, joissa pyöräily on niin vähäistä, tai tila niin tiukassa, ettei näitä kahta voida tehokkaasti erottaa toisistaan. Pääasiassa kuitenkin yhtään vilkkaammilla väylillä tarvittaisiin riittävän hyvin erotellut pyöräkaistat. Viivalla jalkakäytävästä erotettu osuus on parempi kuin ei mitään, mutta oikeammin pyöräkaistat pitäisi erottaa kokonaan jalankulusta. Ne sopivat pääsääntöisesti hyvin samalla korkeudelle autojen ajoradan kanssa, miten asia onkin useissa Euroopan maissa ratkaistu.
 
Näitä riittävästi erotettuja kaistoja pitää alkaa aktiivisesti rakentamaan. Ei niitä tarvita kaikkialle, eikä katuja ole pelkästään niiden takia revittävä auki, mutta siellä missä tilanne sallii toteuttamisen kohtuullisella vaivalla ja häiriöllä tarvitaan vain tahtoa. Sitten on kokonaan uudet yhteydet, kuten Tampereen pyöräilijöiden “kärkihanke” Baana Hervantaan. Tämä on niin järkevää ja käytännöllistä toteuttaa samalla ratikan kanssa, etten keksi mitään järkevää argumenttia sitä vastaan. Hervannan ja Keskustan välimatka on varsin kohtuullinen, varsinkin aktiivipyöräilijälle, joten tämä olisi takuuvarma tapa tukea ainakin työmatkapyöräilyä.

Unelmien pyöräkaista Kaliforniasta.

Vielä yksi asia on sanottava pyöräkaistojen rakentamisesta. Kaistaan risteysalueille (joskus muihinkin hassuihin paikkoihin) tehtävät jyrkät S-mutkat, joiden funktio on käytännössä siirtää kaistaa sivusuunnassa metri tai pari. Pyöräilijät puhuvat tuttavallisesti temppushikaaneista, koska ne ovat pahimmillaan ihmeellistä jonglöörausta. En ole ihan varma haetaanko näillä ajonopeuden hidastamista, vai onko insinööreillä jokin tarve ohjata pyöriä pari metriä sivuun, mutta pelkkää haittaa niistä on.
 
Eteensä katsova pyöräilijä pystyy kyllä pysähtymään ajoissa risteykseen ilman mutkaakin, jos on tarvetta. Jos taas tarvetta ei ole, on pöljää tehdä ylimääräisiä mutkia, jotka tekevät koko hommasta vain vaarallisempaa. Pyöräilyn vaaratilanteet syntyvät, kun nopeutta joudutaan äkillisesti muuttamaan. Shikaanit aiheuttavat tämän vaaran aivan yksinään ilman muuta liikennettäkin, muu liikenne sitten vain pahentaa tilannetta. Ilman mutkaa pyöräilijä voisi säilyttää turvalliseksi arvioimansa nopeuden ja pyöränsä hallinnan, mutta kykenisi edelleen pysäyttämään risteykseen tarvittaessa. Eli hus pois temppushikaanit.
​

​Pyöräilystä saa joukkoliikennettä

​Kuten yllä totesin, pyöriä ei pidä nähdä jalankulkuun rinnastettavana kevyenä liikenteenä. Pyörä on monella tapaa liikennevälineenä henkilöauton kaltainen mitä tulee liikkumisvapauteen ja liikennesääntöihin. Kokonaisuutta tarkasteltaessa pyörä voidaan kuitenkin katsoa myös joukkoliikenteen muodoksi. Rautalangan aika.
 
Pyörä ei tietenkään toimi kuten bussi. Se ei vie minua itsekseen minnekään, eikä varsinkaan kuljeta samalla viittäkymmentä kaveriani. Mikäli ajan pyörällä lähikauppaan ostamaan munkkeja, tai puistoon syömään niitä, toimintani muistuttaa tilanteesta riippuen joko jalankulkijaa tai autoilijaa. Toisin kuin autoilu koskaan ja jalankulku jokseenkin itsestäänselvästi, pyöräily kytkeytyy tehokkaasti osaksi joukkoliikenteen verkkoa.
 
Olen tällä viikolla jo kahdesti polkenut pyörällä Koskipuistoon bussipysäkille ja jättänyt pyöräni siihen työvuoron ajaksi, sillä minut töihin vievä bussi ei kulje kotini läheltä. En silti tarvitse bussinvaihtoa, sillä pyörämatka on mukavan lyhyt. Kävelymatkaksikaan se ei ole pitkä, mutta aikaa menisi jo vartin verran. Tykkään tehokkaasta ajankäytöstä. Pyörä on mitä mainioin väline, jolla liittyä joukkoliikenneverkkoon, ellei asu aivan reitin varrella. Tästä syystä erityisesti vilkkaiden pysäkkien läheisyyteen on saatava tarpeeksi tilavat pyöräparkit. Kyllä ihmiset tämän liikkumismuodon löytävät, kun se on tarpeeksi saavutettava.

Helsingin kaupunkipyörät ovat niin suosittuja, että kuvaa varten jäi vain yksi.

Toinen tapa yhdistää pyörät joukkoliikenteeseen on kaupunkipyörät. Ne mahdollistavat (ainakin, ja alkuvaiheessa) keskusta-alueen sisällä lyhyehköjen siirtymisen tekemisen vikkelästi, jolloin keskustaan on vähemmän tarvetta tulla omalla autolla. Täräyttää vain ratikalla sopivan pyörävarikon kohdalle ja polkaisee siitä vaikkapa elokuviin, tai minne onkin menossa. Sama toisinpäin loppuillasta. Toimii mainiosti Helsingissä, olen testannut.
 
Helsingin kokemukset kaupunkipyöristä ovatkin erinomaisia. Niin erinomaisia, että viime kesän 50 pyöräasemasta määrää kasvatetaan ensi kesäksi jo 140 asemaan. Pyöriä on 1400. Tampereen on syytä olla tässäkin kehityksessä mukana, mutta se voidaan tietenkin tehdä varovasti, koska mittakaava on aivan toinen. Helsingin järjestelmän kaltaisia pyöräasemia voisi olla ydinkeskustaan ja sen ympäristöön ripoteltuna aluksi 10-15, jokaisessa 10 pyörää. En väitä, että tämä on maailman kiirellisin hanke, mutta se ei myöskään ole tuossa mittakaavassa mitenkään kallis. Lisäksi se sopii fantastisesti yhteen lähivuosina aloittavan ratikan ja uusitun Hämeenkadun kanssa. Rohkeasti kokeilemaan!
 
Huh, tulihan sitä pyöräsanomaa. Eiköhän tämä riitä tältä erää. Tarvittaessa saarnaan kyllä tätä ilosanomaa lähes loputtomiin. Tulkaa juttelemaan.