Maksuton varhaiskasvatus on tasa-arvoa

Nuorehkona (*köhh*) sinkkumiehenä on sanottava suoraan, että perhe-elämään ja kasvatukseen liittyvät asiat ovat itselleni politiikassa ehkä sitä vierainta osa-aluetta. Lukiessani hallituksen ähellystä varhaiskasvatuksen kanssa muistin kuitenkin taas, ettei varsinaisen pätevyyden puute estä omaamasta mielipidettä. En ehkä osaa tältä istumalta ratkaista lapsiperheiden kohtaamia ongelmia, mutta voin ainakin linjata miten minä niiden ratkomiseen suhtaudun.
 
Lyhyt versio: Kannatan maksutonta varhaiskasvatusta.
 
Pitkä versio:
Keskustelu varhaiskasvatuksen maksullisuudesta on pohjimmiltaan keskustelu tuloeroista ja niiden tasoittamisesta. Maksullisuuden puolustajat sanovat, että rikkailla on varaa maksaa päivähoidosta tai jäädä lapsen kanssa kotiin. Vähävaraisemmille tarjottu mahdollisuus maksuttomuuteen taas olisi kädenojennus, joka tasoittaa epäsuhtaa. Hyvinvointivaltio toiminnassa, eikö niin?
 
Toisaalta perimmäinen maksullisuus tarkoittaa tässä tapauksessa, ettei maksuttomia paikkoja voi noin vain jaella, kun viereisen parkkiruudun perhe joutuu maksamaan. Jos siis toinen tai molemmat vanhemmista ovat työttömänä, sairaana tai muuten vain kotona, hoitopaikkaa ei ehkä olekaan. Pysyn yksinkertaistuksissa saadakseni esimerkin aikaan. Tiedän kyllä, että erilaisia yhdistelmiä riittää. Joka tapauksessa hyväntahtoiseksi avuksi tarkoitettu harkinnanvarainen maksuttomuus voikin käytännössä viedä päivähoitopaikan.
 
Maksuton varhaiskasvatus kaikille tarkoittaisi, että myös työttömän lapsi pääsisi ikätovereidensa seuraan. Tämä on ainakin oman lapsuuskokemukseni mukaan erinomainen asia (tietojeni mukaan olen aloittanut päivähoidon noin 1,5-vuotiaana). Vanhemmilta taas poistuisi yksi kannustinloukku, kun esimerkiksi työpaikan vastaanottaminen ei aiheuttaisi äkillisiä uusia kustannuksia.
 
Vaihtoehdoksi maksuttomuudelle on esitetty myös vähävaraisille suunnattuja verohelpotuksia. Ne toimivat kyllä korkean tason laskelmissa, mutta arjen tasolla lastenhoitoa järjestävä vanhempi ei niitä pysty huomioimaan niin hyvin kuin matemaattiset mallit edellyttävät. Lopputuloksena on joko heikompaa työllisyyttä tai syrjään jääneitä lapsia. Huono diili, ei jatkoon.
 
Sikäli verotus kyllä toimii, että se on jo valmiiksi ratkaisemassa alussa mainitsemaani tuloerojen tasoittamista. Hyvätuloiset maksavat palkastaan huomattavasti suuremman osan veroina kuin pienituloiset. Heidän erillinen laskuttamisensa päivähoidosta ei ratkaise mitään todellista eikä kuviteltua ongelmaa.
 
Eli kyllä maksuttomalle varhaiskasvatukselle, ei kannustinloukuille ja syrjäytymiselle. En väitä, että tämä onnistuu helposti (ei onnistu), tai että minulla on siihen keinot (ei ole), mutta nykyisten tai tulevien lastensa kasvatusta Tampereella pohtiville viesti on kuitenkin, että tavoite on nyt naulattu.