Älä ajattele tätä

Aamulehden vaaliaiheisessa tilaisuudessa pari viikkoa sitten päätoimittaja Jouko Jokinen antoi perustellulta kuulostaneen vinkin: Älkää puhuko Sotesta. Eihän sitä vielä ole, ja periaatteessa se ehditään vielä vaikka perumaan (nykyhallituksen ydinosaamista kun tuntuu olevan peruminen), joten ei kannata sotkea sitä kuntavaaleihin. Jokinen ei muistanut kieltää ajattelemasta Sotea, joten menin jo asian kanssa metsään.
 
Kuntavaaliehdokkaan ja -äänestäjän kannalta oleellinen juttuhan on se, ettei Sote-alueita, eli maakuntia ole vielä olemassa. Tai kyllä maakunnat ovat olemassa, mutta… äh. Tällaista tämä varmaan tulee olemaan tämän toikkaroinnin kanssa. Joko joku arvasi, etten ole suuri uudistuksen fani? Joka tapauksessa kaksi asiaa on selvää tässä vaiheessa. 1) Sote-uudistuksen astuessa voimaan osa kuntien päätösvallasta siirtyy maakuntatasolle. 2) Jos se astuu voimaan, osa kuntapäättäjistä tulee pyrkimään myös Sote-päättäjiksi.
 
Tästä seuraa, ehkä valitettavasti, että kyllä sitä Sotea on pakko vähän miettiä jo nyt. Koska nyt päättämään äänestettävät henkilöt päättävät terveyspalveluista vähintään ensi vuoteen, mutta mahdollisesti pidempään. Joko niin, että valta ei koskaan tule siirtyneeksi, koska ”hallitus peruu”, tai siksi, että heidät valitaan sinnekin. Enkä varmaan ole ainoa, joka epäilee, ettei kuntien ja maakuntien välisestä vallankäytön rajanvedosta tule aivan lastenleikkiä, kun samat henkilöt istuvat molemmissa valtuustoissa.
 
Aivan kuten istuvilla valtuutetuilla on vaaleissa etulyöntiasema verrattuna uusiin pyrkijöihin – ovathan he olleet vuosia päättämässä asioista, joita päättämään pyrkivät – on heillä se myös maakuntavaaleissa. Maakuntavaltuuston päätettäväksi siirtyvät asiat päätetään vielä toistaiseksi kunnissa. Oikeastaan tuntuu, että juuri näissä vaaleissa nämä kaksi asiaa on pakko sotkea.
 
Olkoon siinä ensimmäinen jonkinlainen johtopäätökseni: Sotkekaa asiat. Miettikää myös Sotea, vaikka muutos onkin tulossa. Kuka enää tietää, mistä voi olla varma etukäteen.
 
Mutta toinenkin asia on mielessä. Se jää tässä vaiheessa väkisinkin ajatusleikin tasolle, koska se ei helposti mihinkään muutu. Kansanedustajat. Tarkalleen ottaen kansanedustajat, jotka istuvat myös kaupunginvaltuustoissa. Siinähän ei ole mitään väärää, mutta nyt kun väliin lisätään vielä yksi taso, voisi olla aika keskustella käytännöistä. Vai tuntuuko järkevältä ajatukselta, että sama henkilö istuisi eduskunnassa, kaupunginvaltuustossa ja maakuntavaltuustossa? Ei minustakaan.
 
Uudellamaalla on muuten päädytty aika hulvattomaan tilanteeseen, jossa paikallisen maakuntavaltuuston vaalipiiri on paljon suurempi kuin eduskuntavaaleissa. Paikkoja on toki enemmän, mutta näyttäisi siltä, että maakuntavaltuustoon pääsy vaatii enemmän ääniä kuin paikka eduskunnassa. Jokin tässä on nyt ehkä hassusti.
 
Suomalaisessa järjestelmässä on ollut yleistä, että kansanedustaja on myös kotikuntansa valtuustossa. Jo tämä on välillä aiheuttanut hampaiden narskuttelua. Ennen kaikkea siksi, että osa näistä valtuutetuista käytännössä jättää paikkansa varavaltuutetuille toimien vain vaaleissa ääniharavan roolissa. Jos tämä vielä tuplataan maakuntatasolla, ollaan pikkuhiljaa aika naurettavassa tilanteessa.
 
Pitää tietenkin olla mahdollista, että kunnanvaltuuston jäsen pyrkii – ja pääsee – eduskuntaan kesken kautensa. Onnea heille. Mutta olisiko parempi, jos istuvat kansanedustajat eivät eduskuntakautensa puolivälissä pyrkisi jatkokaudelle valtuustoon? Ei tätä varmasti kieltää voi, eikä ehkä pidäkään. Mutta politiikassa on lukemattomia muitakin kirjoittamattomia sääntöjä, jotka toimivat tehokkaasti.
 
Olisiko aika jättää kuntien päätöksenteko kuntalaisille?