Olen suunnilleen saanut tässä blogissa sanottua jotain kaikesta muusta haluamastani, mutta oman ykkösteemani säästin tänne viimeiselle viikolle asti. Osin siksi, että se olisi parhaaseen aikaan tapetilla, mutta osin myös siksi, että se on hankala käsiteltävä. Olen ollut niin syvällä tässä aihepiirissä niin pitkään, että siitä olisi liikaa sanottavaa, lähestyi sitä miten tahansa. Yritän nyt kuitenkin käydä läpi oleellisimmat asiat, jotka potentiaaliselle äänestäjälle voisivat olla tärkeitä. Itselleni ovat tietenkin.
​

​Kuten Ryhmä 35000 on ansiokkaasti pitänyt tapetilla, Tampereen asukkaista peräti kuudennes on opiskelijoita. Tätä voi mitä suurimmalla syyllä kutsua opiskelijakaupungiksi. Tämä valtava väestönosa on merkittävä voimavara ja imagotekijä, mutta se vaatii myös resursseja. Päättäjien on siis pidettävä tämä(kin) joukko ja sen erityistarpeet tiukasti mielessään.
 
Tampere on kyselyiden mukaan ollut vuosikaudet Suomen vetovoimaisin kaupunki. Tässä kaupungin korkeakoulut ja niissä opiskelevat opiskelijat ovat merkittävässä roolissa. Jos Tampere ei olisi vetovoimainen kaupunki opiskelijoille, se ei olisi vetovoimainen kaupunki ensinkään. Kun tämä asema on saavutettu, siitä on myös pidettävä kiinni.
 
Muun muassa Tampere3-hankkeella on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi kolmen paikallisen korkeakoulun tilanteeseen ja imagoon. Koska asiat ovat tällä hetkellä niinkin hyvin kuin ovat, mitään hätiköityjä päätöksiä ei saa tehdä. Teekkarit painoivat syksyllä asian suhteen jarrua, koska eivät pitäneet siitä miten asia eteni. Kaupunki ei tietenkään suoraan päätä näitä asioita oppilaitosten puolesta, mutta sen on toimittava asiassa maltillisesti opiskelijoita kuunnellen. Vähintäänkin se voi auttaa varmistamaan, ettei hätiköintiä tapahdu.

Jokaisen muualta muuttavan opiskelijan ensimmäinen huolenaihe on asunto. Tilanne on pikkuhiljaa parantunut, mutta koska opiskelijoiden määrä edelleen kasvaa, aihe tulee pysymään tapetilla vielä pitkään. Tämä on asia, johon kaupunki pystyy merkittävästi vaikuttamaan. Tässä on yksi hyvä esimerkki siitä, mikä on oikea suunta.
 
Kaupungin tehtävä ei ole, eikä pidäkään olla, opiskelija-asuntojen rakentaminen. Niitä rakentavat täällä pitkälti TOAS ja Pirkan Opiskelija-asunnot. Kaupungin tehtävä kuitenkin on kaavoittaa opiskelijoiden asumiseen riittävästi tilaa alueilta, joilla opiskelijat haluavat asua. Käytännössä keskustasta ja oppilaitosten läheltä. Tässä on useampikin asia, jotka on syytä ottaa huomioon.
 
Opiskelijoiden asumisen tulisi olla mahdollisimman edullista. Jos sijainti jätetään hetkeksi sivuun (opiskelijoiden suosimat alueet eivät yleisesti ottaen ole edullisimpia), kaavoituspuolelle jää kaksi tärkeää työkalua. Ensinnäkin tonttimaasta saadaan enemmän irti rakentamalla korkeammalle. Tiettyyn rajaan asti korkeammalle rakentaminen laskee neliöhintaa. Pitää siis uskaltaa kaavoittaa korkealle.
 
Toinen keino on parkkinormin purkaminen opiskelijatalojen osalta. Parkkinormi toimii niin päin, että se aktiivisesti korottaa rakennettujen neliöiden hintoja, koska se vaatii rakennuksen yhteyteen tietyn määrän parkkipaikkoja asuinneliöitä kohden. Opiskelijoiden keskuudessa auton omistaminen on huomattavasti harvinaisempaa kuin väestössä keskimäärin, joten parkkinormista voidaan hyvin luopua kokonaan. Kaikille tarkoitettujen asuntojen osalta voidaan ehkä toistaiseksi tyytyä normin keventämiseen, mutta vähintään se on tehtävä mahdollisimman pian.
 
Viimeiseksi pitäisi katsella asumismuotoja avoimin mielin. Opiskelijat asuvat mitä moninaisimmilla tavoilla. Useampi haluaa nykyään yksiön kuin 20 vuotta sitten. Niitä on siis syytä rakentaa voittopuolisesti, osaan kohteista jopa pelkästään. Soluasuntoja on oltava valikoimassa jonkin verran, mutta on kyseenalaista kannattaako uusia rakentaa enää lainkaan. Perheasunnoille on tietty määrä kysyntää, mutta perheellistyvät opiskelijat tapaavat myös muuttaa suhteellisen pian pois opiskelijataloista.
 
Yhteisöllinen ja kommuunityyppinen asuminen sen sijaan ovat urbaanin ympäristön yleistyviä asumismuotoja, suurelta osin kustannussyistä. Ne myös mahdollistavat asumisen muokkaamisen oman näköiseksi paremmin kuin soluasunnot, mutta hillitsevät silti kustannuksia. Opiskelijoille pitää tarjota asumistyyppejä kysynnän mukaan.
​

​Opiskelijoiden tarpeet eivät tietenkään lopu siihen, ettei heille on järjestynyt mieluisa asunto. Monella ihmisryhmällä on omat erityistarpeensa, jotka on huomioitava muun palvelutuotannon ohessa. Opiskelijat eivät ole poikkeus. Tämä on toisaalta hienosti ymmärrettykin Suomessa jo kauan sitten. Meillä on järjestetty esimerkiksi opiskelijoille kokonaan oma terveydenhuolto. YTHS on ikään kuin työterveys opiskelijalle, joka ei käy töissä. Harmi vain, että sen resursseja on viime vuosina huononnettu, vaikka kysyntää on aina vain enemmän.
 
Opiskelijoiden terveydenhuolto kaipaisi lisää resursseja, mutta YTHS:n rahoitus on kansallisen tason asia, joten en sotke Tamperetta siihen. Sanon kuitenkin sen, että kaikki mitä tällä saralla on tehtävissä, olisi syytä tehdä. Mikään ei ole niin omiaan sotkemaan pasmoja ja pidentämään opiskelun kestoa kuin sairastelu. Oli se sitten fyysistä tai henkistä sorttia. Etenkin jälkimmäisen osalta resurssit ovat laahanneet onnettomasti jäljessä, vaikka tilastot kertovat, että tarve on jatkuvasti lisääntynyt.
 
Kaupunki kuitenkin voi pyrkiä julkisen terveydenhuollon puolella varmistamaan, että se mikä YTHS:n osalta jää toteutumatta, saataisiin riittävästi korvattua toisaalla. Kun opiskelijat pysyvät terveinä, he valmistuvat nopeammin ja siirtyvät tukien saajista uusiksi veronmaksajiksi, mikä tekee kaupungille hyvää.
 
Yksi kaupungin palvelu, joka on jo olemassa, mutta tuntuu olevan opiskelijoiden keskuudessa täysin alihyödynnetty, on velkaneuvonta. Talousvaikeudet ovat useimmille opiskelijoille hyvin tuttuja, niin minullekin. Olisi tietysti parasta, jos talousneuvontaa saisi jo ennen kuin velkaa on päässyt syntymään, mutta varsinainen velkaneuvontakaan ei tavoita opiskelijoita. Tämän osalta en ole perehtynyt siihen, onko kyse resurssipulasta vai tiedottamisesta, mutta itse törmäsin koko palvelun olemassaoloon vasta, kun olin asunut Tampereella jo kymmenisen vuotta. Parantamisen varaa siis on.
 
Ja kun talouteen päästiin, voidaan sitä katsoa kaupunginkin näkökulmasta. Nykyiset opiskelijat ovat nimittäin kaikki tulevia Tamperelaisia veronmaksajia. Vaikka he saattavat opiskeluaikanaan olla ainakin osittain kuluerä, olisi heidän pitämisensä kaupungissa valmistumisen jälkeen erittäin tärkeää. Tämän onnistumiseksi heillä on oltava täällä ennen kaikkea töitä. Pääkaupunkiseutu on työpaikkojen ykköskeskittymä jo pelkästään väkilukunsa takia. Sen kanssa emme pysty, eikä meidän tarvitse kilpailla.
 
Kaupungin pitää kuitenkin tehdä kaikki voitavansa, että Tampereen oppilaitoksista valmistuneet myös työllistyvät tänne. Tähän tarvitaan perinteistä opintojen aikaista uraohjausta, mutta myös harjoittelupaikkoja, valmistumisen jälkeisiä räätälöityjä työelämäpalveluita että uusien yritysten tukemista. Erityisesti uutena osa-alueena kaupungin pitäisi tukea uusien start-upien perustamista vähintäänkin tarjoamalla niille toimitiloja ja neuvontapalveluita. Tapoja tällaisen tuen tarjoamiseen on monia, eikä tuki ole kiinni mistään muusta kuin siitä, että kuunnellaan sen tarvitsijoita. Niin ja siitä, että ruvetaan hommiin.
 
Kuten totesin, ja yltä käy ehkä ilmi, näistä aiheista riittäisi sanottavaa. Mutta koska lukijan sietokyky ja oma aikani ovat rajallisia, tyydytään taas tältä erää tähän. Lopuksi haluan vain sanoa kaikille opiskelijoille, että olitte sitten tulleet tänne vuosia sitten tai vasta äsken, ja olitte sitten vain käymässä tai jäämässä loppuiäksenne: tämä on teidän kaupunkinne.
 
Teitä on joka kuudes, ja teillä on valtava voima käytettävissänne. Käyttäkää valtaanne, äänestäkää, ja käskekää kaverinne mukaan. Vain sillä tavoin saatte kaupungista itsenne näköisen.
 
Ja sitten ruvetaan hommiin.

Tulin jotenkin puolihuolimattomasti havainneeksi, että vaikka olen viimeisten kuukausien aikana keskustellut lukemattomat kerrat Eteläpuiston kaavasta sekä reaalimaailmassa että internetissä, en ole kirjoittanut siitä mitään tänne blogiin. Nopea yhteenveto lienee paikallaan, sillä tämä asia tuntuu nousevan näissä vaaleissa tapetille jatkuvasti.
 
Eteläpuiston kaavaksihan ollaan tällä hetkellä hyväksymässä Seelake-suunnitelman pohjalta laadittua kokonaisuutta, joka toisi alueelle asunnot 2800 uudelle asukkaalle, siirtäisi rantaa hieman kauemmas täyttömaan päälle ja tietäisi lähtöä merkittävälle osalle alueen puista. En käy detaileja tässä enempää läpi, sillä niitä on internet pullollaan ja osa tamperelaisista alkaa jo kyllästyä aiheeseen. Tietoa löytyy esimerkiksi kaupungin sivuilta.

Oman näkemykseni voisin tiivistää muutamaan palluraan, ettei olennainen huku tekstimassaan:

• Eteläpuisto ei nykymuodossaan ole kovinkaan suurelta osin puistoa, ja alue on olemattomassa käytössä ja osittain jopa epämiellyttävä.
• Yllä mainittu asiantila on vallinnut kymmeniä vuosia, puistoa ei ole viitsitty laittaa arvoiseensa kuntoon.
• Merkittävät alueet tämän mittakaavan lisärakentamiselle keskustan lähellä ovat vähissä, joten alueen hyödyntäminen on tärkeää.
• Alarannassa ei menetetä yhtään mitään, mutta ylempänä kieltämättä komeita puita. Olisin kiinnostunut selvittämään vielä ennen lopullista päätöstä, saisiko useamman säästettyä.
• Koska Pyynikin laaja luontoalue on aivan vieressä, Eteläpuiston rakentaminen ei aiheuta liian suurta viheralueiden menetystä.

​Eli kuten tuosta käynee ilmi, kannatan alueen rakentamista, mutta pieniä viilauksia puiden hyväksi olisin kyllä valmis tekemään.

Minulta löytyy tietenkin sympatiaa puistoa puolustaville. Jo pelkkä tutun maiseman menettäminen kirpaisee, ja pienikin luonnon menetys on menetys. Valintoja on kuitenkin tehtävä. Kuten Oras Tynkkynen osuvasti kirjoittaa, aina ei voi rakentaa ”jonnekin muualle”.
 
Keskustan lähellä on paljon tarvittavaa infrastruktuuria jo valmiina, mikä alentaa kustannuksia. Ja jos rakennusmassa siirrettäisiin ”jonnekin muualle”, menetettäisiin luontoa siellä jossain muualla. Kaiken lisäksi syntyisi lisää tarpeetonta liikennettä, kun kaukaa pitäisi kulkea keskustaan. Metsälähiöiden aika on toivottavasti Suomessa jo mennyt.
 
Mikäli kyseessä olisi aidosti kaunis puistoalue, josta olisi pidetty huolta, olisin itsekin paljon epäilevämpi rakennushankkeiden suhteen. En tietenkään hyväksyisi tällaista esimerkiksi Pyynikille. Mutta Eteläpuisto on niin suurelta osin ilman käyttöä olevaa joutomaata, että sen arvona ovat lähinnä maisemat järvelle ja fantastinen sijainti lähellä keskustaa.
 
Nämä molemmat ovat arvoja myös asuntorakentamisessa, joten alue on luonnollisesti houkutteleva. Niitä ei myöskään menetetä, sillä rantaa jatketaan täyttömaan avulla, ja kaupunkilaiset pääsevät vuosien päästä entistä viihtyisämpään Eteläpuistoon järven rannalle.
 
Kuten useimmissa hankkeissa, tässäkin on omat ongelmansa ja kipukohtansa, mutta ne voidaan minimoida ja saada tulokseksi kaikkien kannalta hyvä uusi asuinalue. Viilattavaa on vielä, mutta toivon mukaan viimeistään syksyllä voidaan lopettaa riitely ja ryhtyä yhdessä tekemään viihtyisää Eteläpuistoa.