Olen suunnilleen saanut tässä blogissa sanottua jotain kaikesta muusta haluamastani, mutta oman ykkösteemani säästin tänne viimeiselle viikolle asti. Osin siksi, että se olisi parhaaseen aikaan tapetilla, mutta osin myös siksi, että se on hankala käsiteltävä. Olen ollut niin syvällä tässä aihepiirissä niin pitkään, että siitä olisi liikaa sanottavaa, lähestyi sitä miten tahansa. Yritän nyt kuitenkin käydä läpi oleellisimmat asiat, jotka potentiaaliselle äänestäjälle voisivat olla tärkeitä. Itselleni ovat tietenkin. Joka kuudes Kuten Ryhmä 35000 on ansiokkaasti pitänyt tapetilla, Tampereen asukkaista peräti kuudennes on opiskelijoita. Tätä voi mitä suurimmalla syyllä kutsua opiskelijakaupungiksi. Tämä valtava väestönosa on merkittävä voimavara ja imagotekijä, mutta se vaatii myös resursseja. Päättäjien on siis pidettävä tämä(kin) joukko ja sen erityistarpeet tiukasti mielessään. Tampere on kyselyiden mukaan ollut vuosikaudet Suomen vetovoimaisin kaupunki. Tässä kaupungin korkeakoulut ja niissä opiskelevat opiskelijat ovat merkittävässä roolissa. Jos Tampere ei olisi vetovoimainen kaupunki opiskelijoille, se ei olisi vetovoimainen kaupunki ensinkään. Kun tämä asema on saavutettu, siitä on myös pidettävä kiinni. Muun muassa Tampere3-hankkeella on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi kolmen paikallisen korkeakoulun tilanteeseen ja imagoon. Koska asiat ovat tällä hetkellä niinkin hyvin kuin ovat, mitään hätiköityjä päätöksiä ei saa tehdä. Teekkarit painoivat syksyllä asian suhteen jarrua, koska eivät pitäneet siitä miten asia eteni. Kaupunki ei tietenkään suoraan päätä näitä asioita oppilaitosten puolesta, mutta sen on toimittava asiassa maltillisesti opiskelijoita kuunnellen. Vähintäänkin se voi auttaa varmistamaan, ettei hätiköintiä tapahdu. Mielekästä asumista järkevillä ratkaisuilla Jokaisen muualta muuttavan opiskelijan ensimmäinen huolenaihe on asunto. Tilanne on pikkuhiljaa parantunut, mutta koska opiskelijoiden määrä edelleen kasvaa, aihe tulee pysymään tapetilla vielä pitkään. Tämä on asia, johon kaupunki pystyy merkittävästi vaikuttamaan. Tässä on yksi hyvä esimerkki siitä, mikä on oikea suunta. Kaupungin tehtävä ei ole, eikä pidäkään olla, opiskelija-asuntojen rakentaminen. Niitä rakentavat täällä pitkälti TOAS ja Pirkan Opiskelija-asunnot. Kaupungin tehtävä kuitenkin on kaavoittaa opiskelijoiden asumiseen riittävästi tilaa alueilta, joilla opiskelijat haluavat asua. Käytännössä keskustasta ja oppilaitosten läheltä. Tässä on useampikin asia, jotka on syytä ottaa huomioon. Opiskelijoiden asumisen tulisi olla mahdollisimman edullista. Jos sijainti jätetään hetkeksi sivuun (opiskelijoiden suosimat alueet eivät yleisesti ottaen ole edullisimpia), kaavoituspuolelle jää kaksi tärkeää työkalua. Ensinnäkin tonttimaasta saadaan enemmän irti rakentamalla korkeammalle. Tiettyyn rajaan asti korkeammalle rakentaminen laskee neliöhintaa. Pitää siis uskaltaa kaavoittaa korkealle. Toinen keino on parkkinormin purkaminen opiskelijatalojen osalta. Parkkinormi toimii niin päin, että se aktiivisesti korottaa rakennettujen neliöiden hintoja, koska se vaatii rakennuksen yhteyteen tietyn määrän parkkipaikkoja asuinneliöitä kohden. Opiskelijoiden keskuudessa auton omistaminen on huomattavasti harvinaisempaa kuin väestössä keskimäärin, joten parkkinormista voidaan hyvin luopua kokonaan. Kaikille tarkoitettujen asuntojen osalta voidaan ehkä toistaiseksi tyytyä normin keventämiseen, mutta vähintään se on tehtävä mahdollisimman pian. Viimeiseksi pitäisi katsella asumismuotoja avoimin mielin. Opiskelijat asuvat mitä moninaisimmilla tavoilla. Useampi haluaa nykyään yksiön kuin 20 vuotta sitten. Niitä on siis syytä rakentaa voittopuolisesti, osaan kohteista jopa pelkästään. Soluasuntoja on oltava valikoimassa jonkin verran, mutta on kyseenalaista kannattaako uusia rakentaa enää lainkaan. Perheasunnoille on tietty määrä kysyntää, mutta perheellistyvät opiskelijat tapaavat myös muuttaa suhteellisen pian pois opiskelijataloista. Yhteisöllinen ja kommuunityyppinen asuminen sen sijaan ovat urbaanin ympäristön yleistyviä asumismuotoja, suurelta osin kustannussyistä. Ne myös mahdollistavat asumisen muokkaamisen oman näköiseksi paremmin kuin soluasunnot, mutta hillitsevät silti kustannuksia. Opiskelijoille pitää tarjota asumistyyppejä kysynnän mukaan. Palveluiden tuottaminen ropisee omaan laariin Opiskelijoiden tarpeet eivät tietenkään lopu siihen, ettei heille on järjestynyt mieluisa asunto. Monella ihmisryhmällä on omat erityistarpeensa, jotka on huomioitava muun palvelutuotannon ohessa. Opiskelijat eivät ole poikkeus. Tämä on toisaalta hienosti ymmärrettykin Suomessa jo kauan sitten. Meillä on järjestetty esimerkiksi opiskelijoille kokonaan oma terveydenhuolto. YTHS on ikään kuin työterveys opiskelijalle, joka ei käy töissä. Harmi vain, että sen resursseja on viime vuosina huononnettu, vaikka kysyntää on aina vain enemmän. Opiskelijoiden terveydenhuolto kaipaisi lisää resursseja, mutta YTHS:n rahoitus on kansallisen tason asia, joten en sotke Tamperetta siihen. Sanon kuitenkin sen, että kaikki mitä tällä saralla on tehtävissä, olisi syytä tehdä. Mikään ei ole niin omiaan sotkemaan pasmoja ja pidentämään opiskelun kestoa kuin sairastelu. Oli se sitten fyysistä tai henkistä sorttia. Etenkin jälkimmäisen osalta resurssit ovat laahanneet onnettomasti jäljessä, vaikka tilastot kertovat, että tarve on jatkuvasti lisääntynyt. Kaupunki kuitenkin voi pyrkiä julkisen terveydenhuollon puolella varmistamaan, että se mikä YTHS:n osalta jää toteutumatta, saataisiin riittävästi korvattua toisaalla. Kun opiskelijat pysyvät terveinä, he valmistuvat nopeammin ja siirtyvät tukien saajista uusiksi veronmaksajiksi, mikä tekee kaupungille hyvää. Yksi kaupungin palvelu, joka on jo olemassa, mutta tuntuu olevan opiskelijoiden keskuudessa täysin alihyödynnetty, on velkaneuvonta. Talousvaikeudet ovat useimmille opiskelijoille hyvin tuttuja, niin minullekin. Olisi tietysti parasta, jos talousneuvontaa saisi jo ennen kuin velkaa on päässyt syntymään, mutta varsinainen velkaneuvontakaan ei tavoita opiskelijoita. Tämän osalta en ole perehtynyt siihen, onko kyse resurssipulasta vai tiedottamisesta, mutta itse törmäsin koko palvelun olemassaoloon vasta, kun olin asunut Tampereella jo kymmenisen vuotta. Parantamisen varaa siis on. Ja kun talouteen päästiin, voidaan sitä katsoa kaupunginkin näkökulmasta. Nykyiset opiskelijat ovat nimittäin kaikki tulevia Tamperelaisia veronmaksajia. Vaikka he saattavat opiskeluaikanaan olla ainakin osittain kuluerä, olisi heidän pitämisensä kaupungissa valmistumisen jälkeen erittäin tärkeää. Tämän onnistumiseksi heillä on oltava täällä ennen kaikkea töitä. Pääkaupunkiseutu on työpaikkojen ykköskeskittymä jo pelkästään väkilukunsa takia. Sen kanssa emme pysty, eikä meidän tarvitse kilpailla. Kaupungin pitää kuitenkin tehdä kaikki voitavansa, että Tampereen oppilaitoksista valmistuneet myös työllistyvät tänne. Tähän tarvitaan perinteistä opintojen aikaista uraohjausta, mutta myös harjoittelupaikkoja, valmistumisen jälkeisiä räätälöityjä työelämäpalveluita että uusien yritysten tukemista. Erityisesti uutena osa-alueena kaupungin pitäisi tukea uusien start-upien perustamista vähintäänkin tarjoamalla niille toimitiloja ja neuvontapalveluita. Tapoja tällaisen tuen tarjoamiseen on monia, eikä tuki ole kiinni mistään muusta kuin siitä, että kuunnellaan sen tarvitsijoita. Niin ja siitä, että ruvetaan hommiin. Kuten totesin, ja yltä käy ehkä ilmi, näistä aiheista riittäisi sanottavaa. Mutta koska lukijan sietokyky ja oma aikani ovat rajallisia, tyydytään taas tältä erää tähän. Lopuksi haluan vain sanoa kaikille opiskelijoille, että olitte sitten tulleet tänne vuosia sitten tai vasta äsken, ja olitte sitten vain käymässä tai jäämässä loppuiäksenne: tämä on teidän kaupunkinne. Teitä on joka kuudes, ja teillä on valtava voima käytettävissänne. Käyttäkää valtaanne, äänestäkää, ja käskekää kaverinne mukaan. Vain sillä tavoin saatte kaupungista itsenne näköisen. Ja sitten ruvetaan hommiin.
0 Comments
|
Petteri
Tamperelainen toimittaja ja ehdokas kaupunginvaltuustoon kuntavaaleissa 2021. Arkisto
March 2021
Categories
All
|